lauantai 11. elokuuta 2012

Hannahin lista

Kirjoittanut: Debbie Macomber
Alkuperäinen nimi: Hannah's list
Julkaistu 2010
Hannahin kuolemasta on kulunut vuosi, kun Michael saa käsiinsä kirjeen, jonka hänen rakas vaimonsa on kirjoittanut ennen menehtymistään syöpään. Kirjeessään Hannah esittää Michaelille viimeisen toiveensa. Hän haluaa miehen löytävän uuden rakkauden ja menevän naimisiin sen sijaan, että tämä viettäisi loppuelämänsä häntä surren. Michaelin urakkaa helpottaakseen Hannah on laatinut listan naisista, joihin toivoo miehen tutustuvan paremmin. Kaksi naisista on ennenstään tuttuja, mutta kolmas nimi on Michaelille outo.

Michael kokee velvollisuudekseen tutustua naisiin, vaikka ajatus uduesta rakkaudesta kuulostaakin aluksi mahdottomalta. Hän viettää aikaa naisten kanssa, jolloin hän saa tietää heistä lisää ja oppii samalla jotain uutta itsestään. Lopulta Hannahin lista johdattaa Michaelin uuden rakkauden luo. Kuka se nainen on?

No, mitä tästä nyt sanoisi? Luin tämän kirjan muutamassa tunnissa. Ihan kiva tarina, mutta ei herättänyt mitään suurempia tunteita. Tämä on niitä kirjoja, joiden loppuratkaisun voi ennustaa jo muutaman sivun jälkeen ja loppukirja onkin sitten vain ratkaisun odottelua. Tämä on niitä kirjoja, joita on ihan kiva lukea aurinkoa ottaessa tai iltasatuna itselleen. Vuoden päästä ei kuitenkaan muista, että tällainenkin teos on tullut kahlattua läpi. Itse ainakin kaipaan kirjoilta jotain hieman syvempää.

Takakannen perusteella tarina vaikutti mukavalta, vaikka kyllähän tuo aluksi tuntui olevan aivan turhan lähellä Cecelia Ahernin teosta P.S Rakastan sinua. Tämä Hannahin lista oli oikeastaan helpotettu ja kevyempi versio tuosta kirjasta. Kaiken lisäksi kirjan nimi tuo minulle automaattisesti mieleen Schindlerin listan (ei mikään hyvä juttu), vaikka kirjojen aiheet eivät voisi olla kauempana toisistaan. 

Hyi, tulipa negatiivista tekstiä. Jos tästä jotain pitää sanoa, niin Macyn naapuri Harvey erottuu edukseen henkilöhahmojen joukosta. Muut henkilöt ovat oikeastaan sellaista "ihan okei" -kastia, sillä ne eivät herätä lukijassa sen suurempia ajatuksia. Miten tiivistäisin ajatukseni? Ihan kiva kirja, on olemassa varmasti paljon huonompiakin teoksia, mutta myös vino pino niitä paljon parempia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti