Keltaisten sitruunoiden ravintola

Kirjoittanut: Kajsa Ingemarsson
Alkuperäinen nimi: Små citroner gula
Ilmestynyt 2004
Suomentanut: Sanna Manninen

Mitä minä olen tehnyt tänään? No, olen istunut sohvalla ja lukenut. Keittänyt silloin tällöin kupin teetä ja jatkanut lukemista. Kirkas talvipäivä on kääntynyt illaksi ja minä istun edelleen samassa paikassa kuin monta tuntia sitten. Kuinkas tässä näin kävi?

Vietin rentoa sunnuntaipäivää Kajsa Ingemarssonin romaanin parissa. Keltaisten sitruunoiden ravintola kertoo ravintolamaailmasta ja tarjoilijana työskentelevästä Agnesista. Agnes on töissä hienossa eliittiravintolassa ja on erittäin tyytyväinen työhönsä, kunnes hänen esimiehensä alkaa lähentelemään häntä. Gourmet-ravintola jää taakse ja Agnesista tulee työtön. Elämä ei muutenkaan mene suunnitelmien mukaan. Hetken pohjamudissa ryömittyään nainen kuitenkin ryhdistäytyy ja päättää etsiä töitä. Lopulta hän päätyy töihin entisen työkaverinsa Kallen omistamaan uuteen ravintolaan.

" 'No, ajattelin sitruunankeltaisia seiniä, yllätys yllätys, ja seinäpenkkien tyynyt voisivat olla punaisia, sellaisia oranssinpunaisia kuten hollantilaiset tomaatit, Pöydät käsittelemättömästä puusta ja välimerensiniset astiat...' "

Keltaisten sitruunoiden ravintola oli kevyt, mutta eu kuitenkaan täysin ennalta arvattava. Itse asiassa teos oli hyvinkin piristävä ja herätti minussa monenlaisia tunteita, luultavasti sen vuoksi viihdyin kirjan parissa koko päivän. Olen jo aiemmin kertonut kiinnostuksestani taidemaailmaan, mutta myös ruoanlaitto kiinnostaa. Siksi kirjan miljöö oli minusta todella ihastuttava. Tässä pienessä opiskelijassa asuu pieni kulinaristi ja etenkin Välimeren alueen keittiö on lähellä sydäntä. Siksipä minulle tulikin jatkuvasti nälkä, kun teoksen sivuilla kuvailtiin timjamintuoksuisia lihavartaita ja pastaa sahramikastikkeessa... 

Kirjan henkilöhahmot eivät olleet mielestäni kovinkaan vaikuttavia, tykkäsin enemmän kirjan tunnelmasta ja edellämainitusta ravintolamaailmasta. Osa henkilöistä oli kuitenkin viehättäviä, etenkin Agnesin puutarhanhoitoon hurahtaneet vanhemmat, railakkaasti juhliva työnarkomaani Lussan ja päähenkilön erikoinen naapuri David Kummel.

Kaiken kaikkiaan teos ylitti odotukseni. Jostain kumman syystä olin vähän ennakkoluuloinen ja odotukseni eivät olleet kovin korkella. Luulin, että Keltaisten sitruunoiden ravintola olisi täyttä "hömppää", mutta kaikista teoksen sisältämistä kliseisistä ihmissuhdekriiseistä huolimatta se oli todella viihdyttävä. Oikea positiivinen yllätys! Tämä oli juuri tähän olotilaan sopiva kirja ja suosittelenkin tätä rennoksi sunnuntailukemiseksi. 

Oletteko te lukeneet teosta ja onko ruokamaailma teille mieluisa ympäristö? 

Hobitti eli sinne ja takaisin

Kirjoittanut: J.R.R. Tolkien
Alkuperäinen nimi: The Hobbit or There and Back Again
Ilmestynyt 1937
Suomentanut: Kersti Juva, runot Panu Pekkanen
Kuvitus: J.R.R Tolkien

"Kolossa maan sisällä asui hobitti. Kolo ei ollut niitä inhottavia likaisia ja märkiä koloja jotka olivat täynnä madonpäitä ja haisevat ummehtuneelle, eikä myöskään kuiva, paljas hiekkainen kolo jossa ei ole paikkaa missä istua eikä mitään mitä syödä. Sanalla sanoen, se oli hobitinkolo, mikä merkitsee mukavuutta."

Luin nyt ensimmäistä kertaa tämän menestyskirjailijan ensiteoksen. Hobitti eli sinne ja takaisin kertoo Bilbo Reppulista. Hobitista, joka  rauhaa rakastavasta luonteestaan huolimatta lähtee pitkälle matkalle, unohtumattomaan seikkailuun kolmentoista kääpiön ja velho Gandalfin kanssa. He lähtevät etsimään aarretta, joka kuului kauan sitten kääpiöille ja jota vartioi vaarallinen lohikäärme Smaug. Teos on itsenäinen alkuosa uskomattomaan menestykseen nousseelle Taru sormusten herrasta -trilogialle.

Pidän todella paljon fantasia- ja satukirjoista, mutta jostain syystä luen niitä kovin harvoin. Mutta silloin kun tartun tämänkaltaiseen teokseen, haluan lukea sen rauhassa. Pienikään yksityiskohta ei saa mennä ohi. Tämän vuoksi minulla menikin kirjan lukemiseen rutkasti aikaa, sillä teosta oli muutenkin melko raskas lukea. Tekstin tyyli ja useat tarinan sisältämät runot hidastivat lukemista. Silloin tällöin esiin putkahti myös kuva, jota täytyi pysähtyä tutkimaan.

Olen lukenut aiemmin Taru sormusten herrasta -trilogian, minkä vuoksi Bilbo Reppuli ja Gandalf olivat minulle tuttuja hahmoja. Jaksan aina vaikuttua hobittien "höppänästä" olemuksesta ja harmaan velhon viisaudesta. Osa kääpiöistäkin oli persoonallisia, etenkin matkan johtaja Thorin oli vahva hahmo. Muuten kolmentoista kääpiön perässä pysyminen oli melkoinen haaste. Missään vaiheessa ei oikestaan tiennyt, kuka on kuka, mutta onneksi se ei ole niin olennaista tätä teosta lukiessa. Mukana on myös se karmiva Klonkku.

Teoksessa on hauska, ulkopuolinen ja kaikkitietävä kertoja. Myös lukijaa puhutellaan paljon. Ainakin minulle tuli tästä sellainen tunne, että joku satusetä kertoo tarinaa minulle, mikä on sinänsä ihan mukavaa vaihtelua. Tuntuu, että nykyään harvoissa kirjoissa on kertoja näin vahvasti läsnä.

Myös Tolkien luoma Keski-Maa on sellainen miljöö, joka viehättää minua kovasti. rakastun siihen joka kerta. Mitä olisikaan fantasiamaailma ilman vuoria, metsiä, laaksoja ja jokia? Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta erittäin paljon. Pitäisiköhän minun lukea nyt uudestaan Taru sormusten herrasta?

Kävin pari päivää sitten katsomassa myös teoksen pohjalta tehtävän elokuvasarjan esimmäisen osan, Hobitti: Odottamaton matka (The Hobbit: An Unexpected Journey). Myös elokuva teki minuun suuren vaikutuksen, Peter Jackson on kyllä loistava ohjaaja. Elokuvan pääosissa nähdään Ian McKellen (Gandalf Harmaa), Martin Freeman (Bilbo Reppuli) ja Richard Armitage (Thorin Tammikilpi). Elokuva on todella uskollinen kirjalle, mutta jos kolmesataa sivua pitkästä kirjasta tehdään kolmiosainen elokuvasarja, pitää mukaan teitenkin lisätä myös jotain. Uusi-Seelanti ja sen henkeäsalpaavat maisemat vaikuttavat aina. 

Mitä mieltä te olette Hobbitti eli sinne ja takaisin -teoksesta? Pidättekö muista Tolkienin kirjoista? Onko kirjan pohjalta tehty elokuva mielestänne menestys vai fiasko?