Alkuperäinen nimi: Små citroner gula
Ilmestynyt 2004
Suomentanut: Sanna Manninen
Mitä minä olen tehnyt tänään? No, olen istunut sohvalla ja lukenut. Keittänyt silloin tällöin kupin teetä ja jatkanut lukemista. Kirkas talvipäivä on kääntynyt illaksi ja minä istun edelleen samassa paikassa kuin monta tuntia sitten. Kuinkas tässä näin kävi?
Vietin rentoa sunnuntaipäivää Kajsa Ingemarssonin romaanin parissa. Keltaisten sitruunoiden ravintola kertoo ravintolamaailmasta ja tarjoilijana työskentelevästä Agnesista. Agnes on töissä hienossa eliittiravintolassa ja on erittäin tyytyväinen työhönsä, kunnes hänen esimiehensä alkaa lähentelemään häntä. Gourmet-ravintola jää taakse ja Agnesista tulee työtön. Elämä ei muutenkaan mene suunnitelmien mukaan. Hetken pohjamudissa ryömittyään nainen kuitenkin ryhdistäytyy ja päättää etsiä töitä. Lopulta hän päätyy töihin entisen työkaverinsa Kallen omistamaan uuteen ravintolaan.
" 'No, ajattelin sitruunankeltaisia seiniä, yllätys yllätys, ja seinäpenkkien tyynyt voisivat olla punaisia, sellaisia oranssinpunaisia kuten hollantilaiset tomaatit, Pöydät käsittelemättömästä puusta ja välimerensiniset astiat...' "
Keltaisten sitruunoiden ravintola oli kevyt, mutta eu kuitenkaan täysin ennalta arvattava. Itse asiassa teos oli hyvinkin piristävä ja herätti minussa monenlaisia tunteita, luultavasti sen vuoksi viihdyin kirjan parissa koko päivän. Olen jo aiemmin kertonut kiinnostuksestani taidemaailmaan, mutta myös ruoanlaitto kiinnostaa. Siksi kirjan miljöö oli minusta todella ihastuttava. Tässä pienessä opiskelijassa asuu pieni kulinaristi ja etenkin Välimeren alueen keittiö on lähellä sydäntä. Siksipä minulle tulikin jatkuvasti nälkä, kun teoksen sivuilla kuvailtiin timjamintuoksuisia lihavartaita ja pastaa sahramikastikkeessa...
Kirjan henkilöhahmot eivät olleet mielestäni kovinkaan vaikuttavia, tykkäsin enemmän kirjan tunnelmasta ja edellämainitusta ravintolamaailmasta. Osa henkilöistä oli kuitenkin viehättäviä, etenkin Agnesin puutarhanhoitoon hurahtaneet vanhemmat, railakkaasti juhliva työnarkomaani Lussan ja päähenkilön erikoinen naapuri David Kummel.
Kaiken kaikkiaan teos ylitti odotukseni. Jostain kumman syystä olin vähän ennakkoluuloinen ja odotukseni eivät olleet kovin korkella. Luulin, että Keltaisten sitruunoiden ravintola olisi täyttä "hömppää", mutta kaikista teoksen sisältämistä kliseisistä ihmissuhdekriiseistä huolimatta se oli todella viihdyttävä. Oikea positiivinen yllätys! Tämä oli juuri tähän olotilaan sopiva kirja ja suosittelenkin tätä rennoksi sunnuntailukemiseksi.
Oletteko te lukeneet teosta ja onko ruokamaailma teille mieluisa ympäristö?
Luin tämän useampi vuosi sitten ja huomasin nyt etten muista kirjasta enää mitään. Postauksesi palautti juonta mieleeni. Tämä kirja oli kovasti hehkutettu ilmestyessään ja siksi minä puolestani olin tähän aikoinaan hivenen pettynyt. Ihan mukava, leppoisa kirja muttei elämää suurempi. :)
VastaaPoistaEi tämä mikään tajunnanräjäyttävä teos ollut, mutta nimen omaan leppoisa ja mukava. :)
PoistaMinäkin pidin tästä, ihana, leppoisa välipalakirja. Hömppää, mutta sellaista sopivalla tavalla fiksua viihdettä. :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että kirja ei ollut liian kevyt. Välillä siellä oli järkevääkin tekstiä, ihanan kevyt kokonaisuus. :)
PoistaKuulostaa oikein mukavalta ja viehättävältä kirjalta kevyemmän kirjan nälkään. Ruotsinkielinen alkuperäisnimi kuulostaa jotenkin runolliselta, kun siinä on substantiivi ja adjektiivi "väärinpäin". Olisipa kiva lukea tämä ruotsiksi!
VastaaPoistaViehättävä tämä kyllä onkin! Itse en ole koskaan lukenut kirjoja ruotsiksi, ei tuo kielitaito ole sieltä parhaasta päästä. :)
PoistaHei ihanaa ku löysin sinun blogin!! Minun on ehkä pakko työmatkalla käydä samalla etsimässä suomalaisesta tämä kirja, kuullostaa niin hyvältä!:)
VastaaPoistaJeij! Kiitoskiitos! :)
On kyllä hyvä kirja! :) jos vain suinkin löydät kaupasta/divarista/kirppikseltä niin suosittelen! :)
Poista