Alkuperäinen nimi: The Search
Ilmestynyt 2005
Philadelphiassa asuvan apulaispiirisyyttäjän Sydney Cooperin ystävä, tutkiva toimittaja Lilly Gilmore siepataan naisen silmien edessä. Sydney pelkää ystävänsä puolesta ja alkaa selvittää tilannetta yhdessä paikallisen poliisin kanssa. Hän alkaa tutkia Lillyn kahta viimeisintä juttua ja tulokset ovat hurjia. Sydneyn avuksi rientää entinen armeijan kasvatti Jake Sloan, joka on itsekin suorittamassa salaista tehtävää ja on, yllätys yllätys, varsin komea mies. Lillyn katoaminen paljastuu huomattavan monimutkaiseksi tapaukseksi, minkä vuoksi Syd ja Jake joutuvat keskelle laitonta asekauppaa, lunnasvaatimuksia, kolaria ja suhdesotkuja. Tässä tarinassa ei ongelmiltaa tai romansseilta vältytä.
"Löytääkö hän kateissa olevan ystävänsä ajoissa... vai tuleeko hänestä itsestään seuraava uhri?"
Christiane Hegganin Etsintä on helppo kesälukemista takapihan terassille, rannalle tai matkalle. Kirjaisin on isokokoista, luvut sopivan lyhkäisiä. Jännäriksi ja dekkariksi naamioidun rakkausromaanin juonenkäänteet ovat melko hyvin ennalta arvattavissa, mutta onneksi tarinaa on höystetty joillain mielenkiintoisilla aiheilla ja tapahtumilla. Kirjan lukee loppuun muutamalta istumalta, sillä sitä on nopea lukea ja siihen jää yllättävän hyvin koukkuun.
Kirjan henkilöhahmot aiheuttavat minussa melko ristiriitaisia tunteita. Apulaispiirisyyttäjä Sydney Cooperilla on takanaan dramaattinen aviero, minkä jälkeen hänestä on muotoutunut todellinen työnarkomaani. Hän on varsin mielenkiintoinen hahmo, vaikka ei aina toimikaan minun logiikkani mukaan järkevästi. Jake Sloan sen sijaan on mielestäni ällöttävän kliseinen mieshenkilö: entinen armeijan lentäjä, komea, lihaksikas ja urhoollinen. Tosin Jaken ja hänen isänsä mielenkiintoinen suhde antaa jonkin verran anteeksi. Kyllähän se niin on, että tällaiset mieshahmot myyvät, kun puhutaan naisille suunnatuista viihdekirjoista. Siksi niitä esiintyy lähes joka toisessa kirjassa.
Teosta oli kuitenkin mukava lukea puutarhatöiden ja auringon oton lomassa. Joskus on kiva lukea sellaistakin kirjallisuutta, johon ei tarvitse paneutua niin täydellisesti ja uppoutua niin syvästi. Näitä voi lukea jopa hieman väsyneenä ja etenkin kesällä tartun usein tämänkaltaisiin kirjoihin. Toinen nappaa kesällä tiiliskiven, toinen ahmii hömppää.
