maanantai 17. joulukuuta 2012

Kaikki mitä rakastin

Kirjoittanut: Siri Hustvedt
Alkuperäinen nimi: What I Loved
Ilmestynyt 2003
Suomentanut: Kristiina Rikman
Leo Hertzberg on taidehistorioitsija, joka elää New Yorkissa vaimonsa kanssa. Leo tutustuu kuvataiteilija Bill Wechleriin ja miehet tuntevat olevansa sielunveljet toisilleen. Bill on naimisissa Lucillen, heiman epätasapainoisen runoilijan kanssa. Vuosien kuluessa perheiden elämät kietoutuvat yhteen. Parit saavat lapsia  ja väittelevät taiteesta ja kirjallisuudesta. Mukana on myös kaunis Violet, Billin maalausten malli. Elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista, ja yllättävä tragedia katkaiseekin henkilöiden elämän raa'alla tavalla.

Olen lukenut aiemmin yhden Hustvedtin teoksen, joten tiesin mitä odottaa teoksen tyyliltä. Teoksessa pureudutaan tarkasti yksityiskohtiin ja pienet asiat voivat olla hyvinkin suuressa roolissa. Tekstistä voi löytää myös syvällisiä ajatuksia, jotka pistävät lukijan miettimään hetkeksi.

"'Tiedätkö, isi, minä aina mietin kuinka paljon ihmisiä maailmassa on. Mietin sitä pelivuorojen välissä ja minulle tuli tosi hassu tunne, ihan niin kuin kaikki olisivat ajatelleet yhtä aikaa, miljardeja ajatuksia.' 'Niinpä', minä sanoin. 'Ajatusten virta jota me emme voi kuulla.' 'Niin. Ja sitten minä sain kumman ajatuksen miten kaikki ne ihmiset näkevät sen mitä näkevät pikkuisen eri tavalla kuin muut.'"

Tarina kerrotaan Leo Hertzbergin näkökulmasta. Teos alkaa siitä, kun Leo on vanha mies ja löytää Violetin Billille kirjoittamat kirjeet. Tarina myös loppuu samaan paikkaan, mistä se on alkanut. En yleensä pidä tällaisesta yhteydestä kirjan alun ja lopun välillä. En tiedä, miksi. Tässä teoksessa se kuitenkin toimi ja oli mielestäni hyvä ratkaisu. Loppu oli oikeastaan muutenkin hyvä, sillä pidän siitä, että kirja loppuu ikään kuin "kesken". 

Kaikki mitä rakastin on mielestäni tyylillisesti erittäin hyvä, mutta jostain syystä tarina ei minua sytyttänyt. Olen lukenut monta ylistävää arviota kirjasta, joten ehkä odotukseni olivat liian korkealla. Pidin myös paljon aikaisemmin lukemastani Hustvedtin teoksesta ja ehkäpä sekin oli osasyynä korkeisiin odotuksiin. Aluksi pidin tarinasta kovasti, mutta käännekohta ei ollut mieleeni, ei sitten yhtään. Ehkäpä se oli turhan ennalta arvattava? En myöskään pitänyt siitä, että puolessa välissä kaikki tapahtumat alkoivat pyöriä Billin pojan ympärillä. 

Kirjan henkilöhahmotkaan eivät suuremmin herättäneet mielenkiintoa. Oikeastaan pidin ainoastaan Bill Wechleristä ja Violetistä. Myös muutata sivuhenkilö, kuten Lazlo ja alteljeen alakerrassa majaileva hra Bob olivat mielestäni viehättäviä. Muut henkilöt olivatkin sitten mielestäni liian latteita  ja persoonattomia tai liian kärjisteltyjä ja stereotyyppisiä.

En osaa sanoa, pidinkö kirjasta. Sanotaanko niin, että tilanne on 50/50. Puolet kirjasta on mielestäni erinomaista tekstiä, mutta puolet sen sijaan jätti minut kylmäksi. Kyllä tämä kirjojen arviointi osaakin olla joskus vaikeaa. Vertailun vuoksi sanottakoon, että elokuussa lukemani Lumous oli mielestäni  huomattavasti parempi näistä kahdesta lukemastani Siri Hustvedtin teoksesta. 

Onko Kaikki mitä rakastin sinulle mieleinen kirja? Mikä sai sinut ihastumaan tai vihastumaan?

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut Hustvedtiltä ainoastaan yhden kirjan eli tämän. Pienoinen kammo tarttua hänen muihin kirjoihinsa jäi, sillä Kaikki mitä rakastin ei ollut yhtään minun kirjani. Ehkä liian elitistinen? En myöskään pitänyt kirjan hahmoista. Muuta en kirjasta paljoa muistakaan, kun sen lukemisesta on jo muutama vuosi. Sekin kertoo kyllä jo jotain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elitistinen on kyllä aika hyvä sana kuvaamaan teosta. Tämän jälkeen minäkään tuskin tartun kirjailijam muihin töihin, onneksi luin Lumouksen ennen tätä.

      Poista
  2. Myös minulle tämä oli (kovien odotusten jälkeen) pettymys. En sano, että tämä huono oli, mutta... ainakin hivenen tylsä ja epäkiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tämä ei ollut hyvä, mutta ei huonokaan...

      Poista
  3. Odotin tätä kirjaa lukiessani, että jotain vihdoin tapahtuisi. Ei tapahtunut. Ei ollut minun kirjani tämä. Kesä ilman miehiä oli puolestaan hyvä, sitä suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli hippusen samanlainen tilanne. Sitten kun tapahtui edes vähän, niin en tykännyt.

      Poista
  4. Mitä taasen luin Lumouksen, enkä pitänyt siitä kovinkaan paljon. Tämä haluaisin lukea, mutta huolettaa kyllä, miten käy. Hustvedt ei taida olla minun kirjailijani.

    VastaaPoista

  5. اننا في شركة الرائد للخدمات المنزلية نقدم خدمات ممتازة في الدمام بافضل الاسعار بجودة عالية لمزيد من الخدمات تفضل بزيارة

    شركة مكافحة حشرات بالدمام شركة مكافحة حشرات بالدمام
    شركة تنظيف سجاد بالدمام شركة تنظيف سجاد بالدمام
    شركة تسليك مجاري بالدمام شركة تسليك مجاري بالدمام
    افضل شركة تنظيف بالدمام افضل شركة تنظيف بالدمام
    شركة مكافحة الفئران بالدمام شركة مكافحة الفئران بالدمام
    ارخص شركة نقل عفش بالدمام ارخص شركة نقل عفش بالدمام

    VastaaPoista