Taivaslaulu

Kirjoittanut: Pauliina Rauhala
Ilmestynyt 2013

"Olen vatsani vanki enkä pysty suunnittelemaan elämää yhdeksää kuukautta edemmäs. Ainoa kalenterini on kuukautiskierto. Minä vuodan verta, minä lakkaan vuotamasta, minä kannan lasta, minä lakkaan kantamasta ja vuodan taas, ja siinä on kaikki, mitä minun on lupa odottaa."

En muista, milloin olisin viimeksi lukenut suomalaisen kirjan. Uskaltaisin arvata, että ehkä lähemmän kolme vuotta sitten. Tästä kirjasta olin kuitenkin kuullut paljon kehuja sekä tutuilta, että tuntemattomilta. Aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja lainasinkin kirjan heti äidiltäni. Voi, kuinka onnellinen olenkaan, että lainasin.

Taivaslaulu on kirja, joka kertootarinan nuoresta lestadiolaisparista, Viljasta ja Aleksista. Se kertoo  rakkaudesta. Siitä, miten se satuttaa ja voi ajaa ihmisen pohjalle. Siitä, kuinka paljon onnea ja iloa se antaa kantajalleen. Siitä, mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään rakkauden eteen. Siitä, miten  ihminen voi rakastaa itseään, läheisiään ja Jumalaa.

Kuten kirjan takakansikin sanoo, teos on "viimeiseen asti elämän puolella". Vaikka Rauhala käsitteleekin teoksessaan arkoja ja rankkoja aiheita, paistaa rivien välistä lopulta aurinko. Rankat asiat tulevat esiin lasten leikeissä,  puhuttavia aiheita käsitellään nukkejen, mollamaijojen ja barbien kautta. Teoksen tapa kertoa asioita on mielestäni lumoava ja todella koukuttava. Kaunis, erilainen.

Vaikka kerronta onkin hyvin vertauskuvallista ja eroaa valtavirrasta, on teosta kuitenkin todella helppo ja nopea lukea. Itse ahmin kirjan muutamassa päivässä, muutamalta istumalta. Ehkäpäteos kiinnosti minua erityisesti siksi, että tapahtumat sijoittuvat pääasiassa omaan kotikaupunkiini. Ymmärrän, mikä on "Jumalan valtakunnan risteys". Tuntuu mukavalle, että uutiset luetaan vaihteeksi Kalevasta, eikä Helsingin Sanomista.

Tärkeintä kirjassa ei kuitenkaan ole sen henkilöt, eivätkä heidän kohtalonsa. Oleellisinta on se, mitä teos haluaa meille kertoa. Rauhala raottaa ovea tuttuun, mutta samalla ihan uuteen maailmaan. Tottakai lukijalla on maailmasta eräänlainen peruskäsitys, mutta nyt raapaistaankin pintaa syvemmältä. Tämä on kirja, jota on mielestäni tarvittu. Se tuo valoa pimeään.