Mitä huominen tuo tullessaan

Kirjoittanut: Cecelia Ahern
Alkuperäinen nimi: The Book of Tomorrow
Ilmestynyt 2009

Tamara Goodwin on pienen ikänsä aikana saanut aina kaiken haluamansa, eikä ole sen vuoksi koskaan suonut ajatustakaan huomiselle. Hänen isändä kuitenkin kuolee dramaattisesti, jättäen jälkeensä suuret velat. Tämän jälkeen Tamaralla ei ole mitään -- isä on kuollut, pankki on vienyt kodin, ystävät kohtelevat erillä tavalla kuin aiemmin ja äitikin on uppoutunut täysin omaan maailmaansa ja suruunsa. Tyttö joutuu muuttamaan äitinsä kanssa sukulaisten luo maalle, kauas Dublinista ja entisestä loisteliaasta elämästä.

Tamaran on vaikea sopeutua elämään uudessa ympäristössä ja alku onkin todella haastava. Hän kuitenkin havahtuu ja alkaa elää uudelleen, kun paikkakunnalle pysähtyy kirjastoauto ja tyttö löytää sieltä mielenkintoisen, lukitun kirjan. Kirjan avulla Tamara alkaa miettiä omaa tulevaisuuttaan, mutta myös menneisyyttään. Sukulaisten epäilyttävä käytös saa tytön ottamaan selvää myös suvun historiasta. Tamara pääsee kärryille kaikista salaisuuksista, valheista,  suhdesotkuista, traagisista ihmiskohtaloista, sekä rakkaus- ja vihasuhteista. Pian myös koko nuoren naisen elämä on käännetty täysin ylösalaisin.

Sain luettua tämän kirjan eilen illalla loppuun enkä oikein tiedä, mitä mieltä olen teoksesta. P.S Rakastan sinua aiheutti tätä kirjaa kohtaan melkoiset ennakko-odotukset ja minun on pakko myöntää, että olen hieman pettynyt. En hirveästi tykkää tekstin tyylistä. En tiedä, onko syy kirjailijassa vai suomentajassa. Tämän lisäksi minulla meni kirjan lukemiseen yllättävän kauan aikaa. Aluksi lukeminen takkusi toden teolla ja olin varma, että tulen vihaamaan tätä kirjaa. Ei iskenyt, ei sitten millään.  Puolen välin jälkeen kuitenkin helpotti, ja loppuosa kirjasta hurahtikin yhdessä illassa.

Kirjan päähenkilö Tamara Goodwin on mielestäni todella rasittava. Teini-ikäinen, ylimielinen, huonosti käyttäytyvä hemmoteltu kakara. Yksi syy siihen, että minun oli hankala lukea kirjaa, oli ehdottomasti se, että en voinut sietää kirjan päähenkilöä. Kaiken lisäksi kirjassa on vielä minä-kertoja ja äänessä on se vihaamani henkilö. Onneksi tarinan edetessä Tamarasta alkaa paljastua yhä enemmän inhimillisiä piirteitä. Tämö ei kuitenkaan pelasta sitä, että tyttö on tyhmä kuin saapas ja ärsytti minua niin paljon, että välillä teki mieli heittä koko kirja seinään. Myöhemmin tajusin kuitenkin, kuinka tehokas hahmo on kyseessä: se herättää lukijassa voimakkaita tunteita, mikä on aina positiivinen juttu.

Teos jakautuu minusta hassulla tavalla kahtia. En suuremmin pitänyt osiosta, missä pääosassa oli kirjastoautosta löydetty maaginen kirja. Ajatus taikakirjasta latistaa hieman tunnelmaa, ei sellaisia nyt vaan ole olemassa. Mielenkiintoni heräsi kutienkin siinä vaiheessa, kun henkilöiden toiminta alkoi muuttua epäilyttäväksi ja Tamara alkoi selvittää tilannetta penkomalla suvun menenisyyttä. Kirja toi tullessaan mielenkiintoisia, ennalta arvaamattomia juonenkäänteitä. Tosin osa tapahtumista meni jo niin älyttömiksi ja absurdeiksi, että kirjaa oli välillä vaikea ottaa vakavasti. Se, että luin puolet kirjasta yhdelta istumalta kertoo kuitenkin siitä, että tarina vei minut lopulta menessään. En kuitenkaan osaa vieläkään sanoa, oliko lukukokemukseni hyvä vai huono. No, ainakin se oli erilainen.

Onko kukaan muu lukenut kyseistä kirjaa tai Cecelia Ahernin muita teoksia?  Mitä mieltä niistä olette? Minulla odottaa hyllyssä vielä The Gift, mutta saapa nähdä, milloin saan aikaiseksi lukea sen.