keskiviikko 15. elokuuta 2012

Tyttö ja helmikorvakoru

Kirjoittanut: Tracy Chevalier
Alkuperäinen nimi: Girl with a Pearl Earring
Ilmestynyt 1999
Suomentanut: Arja Gothoni
Hollantilaisessa pikkukaupunki Delftissä asuva Griet on kuusitoistavuotias, kun hän saa yllättäen tietää, että hänen on määrä mennä palvelustytöksi arvostetun taiteilija Vermeerin perheeseen. Kuuliaisen ja säädyllisen protestanttitytön on vaikea sopeutua uuteen, katolilaiseen palveluspaikaansa. Työtä on paljon, emäntä ei pidä hänestä, osa lapsista on hankalia ja seinilläkin riippuu erikoisia maalauksia.

Grietin onneksi hänellä on pääsy talon pyhättöön, taiteilijan ateljeehen, mihin Vermeerin vaimollakaan ei ole asiaa. Tytön tehtävänä on siivota ateljee päivittäin niin, että se näyttää siltä, kuin mihinkään ei olisi koskettu. Pikkuhiljaa nuoresta Grietistä tulee myös taidemaalarin apulainen. Hän toimittaan isännälleen tarvikkeita ja valmistaa maaleja salassa muulta perheeltä. 

Elämä perheen piikana ei ole helppoa, varsinkaan jos joutuu tekemään ylimääräisiä töitä piilossa perheen emännältä ja lapsilta. Ainoastaan Vermeerin anoppi Maria Thins tietää Grietin uudesta toimenkuvasta. Maalien valmistuksen lisäksi hän joutuu edelleen pesemään pyykkiä, kuuramaan lattioita ja hoitamaan ostoksia. Tyttö pääsee näkemään vanhempiaan ainoastaan sunnuntaisin, jolloin hän käy kirkossa ja syö päivällistä perheensä kanssa. 

Kun Griet on ollut palvelustyttönä lähes kaksi vuotta, hän istuu taiteilijan malliksi, isäntänsä maalattavaksi. Kaupungin rikas mies van Ruijven on kovin mieltynyt "suurisilmäiseen piikaan" ja haluaa, että taitelija maalaa hänelle Grietistä muotokuvan. Järjestely ei kuitenkaan miellytä kaikkia -- ei ainakaan lihakauppiaan poika Pieteriä, jonka kanssa tytöllä on lämpimät välit. Maalausta ei hyväksy myöskään Grietin vanhemmat tai Vermeerin perheen emäntä Catharina. Tämän vuoksi teoksen on valmistuttava salassa. Piikatytön ei myöskään pitäisi koskaan unohtaa taustaansa.

Tämä historiallinen romaani sijoittuu 1660-luvun Hollantiin ja on tarina taiteilija Johannes Vermeeristä ja Turbaanipäinen tyttö -maalauksen mallista. En yleensä suuremmin välitä historiallisista kirjoista, mutta nautin tästä todella paljon. Ehkä se on tuo taidemaailma, joka vetää minua puoleensa. Sainkin tästä kirjasta paljon irti, koska olen jo aikaisemmin perehtynyt Vermeerin teoksiin, hän on nimittäin yksi lempitaiteilijoistani. Tyttö ja helmikorvakoru oli todella helppoa luettavaa, ei ollenkaan puuduttavaa. Ahmin tämänkin todella nopeasti ja tykkäsin kovasti. Minusta on mukava, kun tarina sijoittuu Hollantiin, sillä kävin siellä vuosia sitten ja voin vieläkin nähdä silmieni edessä ne kanavat, niillä kulkevat veneet ja ihanat, lukuisat pienet sillat.

Voin lämpimästi suositella tätä teosta kaikille kuvataiteen ystäville. Ei kuitenkaan tarvitse olla mikään taidehistorian ansiantuntija nauttiakseen kirjasta. Uskon, että olisin pitänyt tästä, vaikka en olisi koskaan aikaisemmin kuullutkaan kirjassa esiintyvästä taiteilijasta. Kaikkihan meistä kuitenkin varmasti tietävät kuuluisan maalauksen, jossa huivipäisellä tytöllä on helmikorvakoru?

4 kommenttia:

  1. Oli ihana lukea tämä. Tyttö ja helmikorvakoru on yksi lempikirjoistani. Minäkään en ole suuri historiallisten romaanien ystävä, mutta myös minä viehätyin taidemaailmasta - kirja on itsessäänkin kuin Vermeerin maalaus! Mutta se on taidokas myös romaanina, sen jännitteet rakentuvat hiljakseen kuin siveltimenvedot.

    Minä kävin Hollannissa pari vuotta sitten ja viehätyin samoin kanavista, vanhoista taloista - ja Rijksmuseumissa pääsin ihailemaan Vermeerin maalauksia (tätä tosin on muistaakseni Haagissa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi! :)

      Voi, nyt tuli minulla ihan ikävä Hollantiin. Olin matkalla pikkukaupungissa ja en päässyt silloin mihinkään museoon, lukuuottamatta pakollista Anne Frankin kotitaloa Ansterdamissa. Ja tuo Tyttö ja helmokorvakoru -maalaus sijaitsee tosiaa Haagissa. :)

      Poista
  2. Tämä on tosiaan ihana kirja! Ja elokuvakin on hyvä. Suosittelen Chevalierilta myös toista taideaiheista romaania eli Neito ja yksisarvinen, jossa seikkaillaan 1400-luvun Pariisissa ja Brysselissä (vaikka pidinkin ehkä enemmän Tytöstä ja helmikorvakorusta). Minäkin pidän Chevalierin tyylistä: sujuvalukuista, elävästi kuvailevaa ja kiva ruohonjuuritason näkökulma historiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Ranska ja Belgia kuullostavat erittäin hyvältä. Täytyypä laittaa tuo nimi korvan taakse, jos joskus osuisi kohdalle. Vaikka nuo historiallsiet romaanit eivät yleensä ole se mun omin juttu, niin tuo taidemaailma kyllä kiinostaa kovasti! :)

      Poista