Pieni suklaapuoti

Kirjoittanut: Joanne Harris

Alkuperäinen nimi: Chocolat

Ilmestynyt 1999

Suomentanut: Arja Gothoni

"Katselin näyteikkunaa tänä aamuna. Valkoiselle marmorihyllylle on asetettu lukemattomia rasioita, paketteja, hopea- ja kultapaperitötteröirä, ruusukkeita, kelloja, kukkasia, sydämiä ja pitkiä monivärisiä nauhakiehkuroita. Lasimaljoissa ja vadeilla on suklaata, konvehteja, Venuksen rintoja, tryffeleitä, kerjäläisiä, sokeroituja hedelmiä, pähkinämakeisia, suklaasimpukoita, sokeroituja ruusun terälehtiä ja orvokkeja... Puoliksi laskettu kaihdin suojaa niitä auringolta ja ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet."

Kun kiertolaisen elämää elänyt Vianne Rocher asettuu tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään ja avaa herkullisen suklaapuodin, ei kristittyjen kyläläisten elämä ole enää entisellään. Käsintehdyt suklaamakeiset sekä Viannen elämänilo ja huoleton olemus saavat kylän ihmiset ihastumaan, mutta myös pahastumaan. Toiset turvautuvat hädän hetkellä kirkon sijasta kaakaokuppiin, kun taas toiset alkavat korostaa entistä enemmän perinteisiä kristillisiä arvoja. Kylän kirkonmies Francis Reynaud ajattelee Viannen Suklaataivaan olevan pakanallinen uhka, joka saattaa kyläläiset paholaisen teille. Pääsiäisen suklaafestivaali on papille liikaa ja tämä päättää lopulta ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti on itsessään kuin ihana ja makea suklaakonvehti. En tiedä, voiko kirjaa kuvata tällaisella sanalla, mutta minusta tarina on kerrassaan suloinen. Onnellisia ihmisiä, juhlia, suklaata ja vielä enemmän suklaata. Lämminhenkinen teos vetää suupielet hymyyn lähes väisätämättä. Vaikka vaikeuksia riittää, elämänilo säilyy ja kaikki päättyy lopulta onnellisesti.

Suurin osa kirjasta kerrotaan Vianne Rocherin näkökulmasta, mutta osassa kirjaa kertojana toimii pappi Reynaud, joka tilittää tuntojaan häntä edeltäneelle kirkonmiehelle. Tämä on mielestäni erittäin hauska asetelma, tarinaa kerrotaan taisteluparin molempien osapuolien näkökulmasta. Lukiessa ei kuitenkaan mene missään vaiheessa sekaisin eikä tarvitse erikseen miettiä, kuka on milloinkin äänessä. 

Teoksen henkilöhahmot ovat sympaattisia maalaiskylän asukkaita ja erilaisia, omalaatuisia persoonia. Suklaataivaan omistaja Vianne Rocher ja tämän iloinen tytär Anouk, jolla on mielikuvitusystävänään kani nimeltä Pantoufle. Guillaume Duplessis, joka rakastaa koiraansa yli kaikein. Armande, Joséphine ja Roux  -- kaikki ovat mielestäni erittäin hurmaavia henkilöitä. Minulle syntyi kirjaa lukiessa hauska mielleyhtymä, sillä yhdistin Francis Reynaudin jatkuvasti Disneyn elokuvasta Notre Damen kellonsoittaja tuttuun Frolloon. Hartaasti uskovainen mies, joka pitää eri tavalla ajattelevaa naista paholaisen lähettiläänä. Vahva hahmo, jolla on kuitenkin  inhimillisiä heikkouksia.

Oi, nautin tämän kirjan lukemisesta ihan hirmuisen paljon ja Pieni suklaapuoti jää varmasti hyllyyni pidemmäksi aikaa. Tämä on varmaan parasta mahdollista luettavaa, jos elämässä sattuu tulemaan sellainen kausi, että kaikki tökkii ja menee päin metsää. Olen nähnyt tarinaan pohjautuvan elokuvan joskus kauan sitten, mutta pitääpä katsoa se mahdollisimman pian uudelleen. Minun on melko vaikea kuvitella Johnny Deppiä Rouxina, mutta onneksi näyttelijä hoitaa lähes aina roolinsa kunnialla.

Mitäs mieltä te muut olette olleet tästä suloisesta kirjasta? Oliko Pieni suklaapuoti herkullista luettavaa, vai kenties liian makeaa? Mitä mieltä olette kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta, vastasiko odotuksia?