Alkuperäinen nimi: Le testament francais
Ilmestynyt 1995
Suomentanut: Annikki Suni
"Pieni poika istuu ranskalaisen isoäitinsä parvekkeella aron laidalla Siperiassa ja kuulee mielikuvitusta kiihottavia kertomuksia entisiltä ajoilta. Ajoilta jolloin tsaari ja tsaaritar kävivät Pariisissa, kertomuksia tapahtumista ja paikoista jotka taikoivat oven auki todellisuuden arjesta ihmemaailmaan. Perveke leijuu aron yllä, ja poika näkee edessään Pariisin suuren tulvan, kaupungin talorykelmät, katedraalien huiput. Isoäidin säilyttämät sanomalehtileikkeet ja vanhat valokuvat lumoavat pojan. Isoäidiltä hän myös perii rakkauden ranskan kieleen ja kirjallisuuteen.
Isoäiti Charlotten kertomuksissa ja todellisessa elämässä ovat vastakkain venäläinen suljettu yhteiskunta ja keskieurooppalainen elämästä nauttiminen, joka tuntuu pojasta sadulta. Myöhemmin pojan koko elämää leimaa tasapainottelu hänen venäläisyytensä ja ranskalaisten juuriensa välillä."
Tämä on on ihana kirja, jossa nuori poika etsii itseään ja omaa identiteettiän neuvostoajan Venäjällä. Teksti on aivan mielettömän kaunista ja ainutlaatuista. Miten niin karut ja arkiset tapahtumat ja ajatukset voikin kertoa näin mielettömällä tavalla? Ristiriita on kiehtova, lähes lumoava. Myös ympäristön kuvaukset ovat mielestäni todella upeita. Olen kuullut, että kirja on kaunis, mutta ihan tällaista en sentään osannut odottaa. Voiko tätä kehua tarpeeksi?
"Viiruselkäisiä ahvenia, täplikkäitä haukia, punaeväisiä sorvia nousi avannosta; ne irrotettiin koukusta ja heitettiin lumeen. Muutaman kerran hypähdettyään ne jähmettyivät ja jäätyivät hyytävässä tuulessa. Selkäevät peittyivät kiteisiin, niistä tuli satumaisia diadeemeja."
"Aurinko sammui aron laidalle. Mutta viileiden kesäiltojen valoisa kuulaus säilyi ilmassa vielä pitkään. Metsikön takaa kajahti Kukuskan vihellys, kylmässä ilmassa kimeämpänä kuin ennen. Puiden oksia täplittivät jo keltaiset lehdet. Aivan ensimmäiset. Pienen veturin vihellys kajahti taas. Nyt jo kaukaa, heikentyneenä."
Makinen teos on todella tunnelmallinen ja koskettava. Takakansi kertoo romaanin pohjana olevan kirjailijat omat vaiheet, mutta minä luin sitä mieluummin täysin fiktiivisenä kertomuksena. Olin aivan omissa maailmoissani kirjan kanssa, uppouduin siihen täysin. Moni asia jää teoksessa avoimeksi, mutta minusta sen ei kuulukaan paljastaa ihan kaikkea, eikä jokaista riviä ole tarkoituskaan ymmärtää. Kenties juuri se tietty salaperäisyys tekee teoksesta niin vetovoimaisen ja valloittavan. Uskon, että Ranskalainen testamentti on sellainen kirja, josta löytää jokaisella lukukerralla aina jotain uutta.
Minua kiinnosti myös kahden täysin erilaisen maan vastakkainasettelu. Ihastuttava, elämäniloinen ja lämmin Ranska, vastassaan karu, kylmä ja sotaisa Venäjä. Asetelma luo jännitteitä, jotka eivät purkaudu missään vaiheessa. Poika kamppailee näiden kahden maailman välillä ja yrittää löytää omaa paikkaansa. Se ei ole helppoa, etenkään jos ympäristö asettaa tiettyjä odotuksia ja paineita.
Jos minun täytyy sanoa kirjasta jotain negatiivista, niin huutomerkkejä ja kolmea pistettä löytyy tekstistä hieman turhan usein. Jos tällaista lukisi monta kirjaa peräkkäin, alkaisi se pikkuhiljaa ärsyttää. Kun jotain asiaa toistetaan liian usein, se menettää merkityksensä ja hohteensa.
Ranskalainen testamentti oli ensimmäinen Makinen teos, jonka luin, eikä se varmasti jää viimeiseksi. Ymmärsin tarttua tähän kirjaan ainoastaan muiden blogien ansioista. Olin lukenut monta hyvää arvostelua ja lukukokemusta teoksesta ja kun sen kauniit kannet osuivat silmiini divarissa, en voinut enää poistua ilman sitä. Te blogisisaret/veljet ette ole kehuneet tätä turhaan! Yksi parhaista lukemistani kirjoista, rakkautta ensimmäisestä sivusta lähtien.
Tämä on on ihana kirja, jossa nuori poika etsii itseään ja omaa identiteettiän neuvostoajan Venäjällä. Teksti on aivan mielettömän kaunista ja ainutlaatuista. Miten niin karut ja arkiset tapahtumat ja ajatukset voikin kertoa näin mielettömällä tavalla? Ristiriita on kiehtova, lähes lumoava. Myös ympäristön kuvaukset ovat mielestäni todella upeita. Olen kuullut, että kirja on kaunis, mutta ihan tällaista en sentään osannut odottaa. Voiko tätä kehua tarpeeksi?
"Viiruselkäisiä ahvenia, täplikkäitä haukia, punaeväisiä sorvia nousi avannosta; ne irrotettiin koukusta ja heitettiin lumeen. Muutaman kerran hypähdettyään ne jähmettyivät ja jäätyivät hyytävässä tuulessa. Selkäevät peittyivät kiteisiin, niistä tuli satumaisia diadeemeja."
"Aurinko sammui aron laidalle. Mutta viileiden kesäiltojen valoisa kuulaus säilyi ilmassa vielä pitkään. Metsikön takaa kajahti Kukuskan vihellys, kylmässä ilmassa kimeämpänä kuin ennen. Puiden oksia täplittivät jo keltaiset lehdet. Aivan ensimmäiset. Pienen veturin vihellys kajahti taas. Nyt jo kaukaa, heikentyneenä."
Makinen teos on todella tunnelmallinen ja koskettava. Takakansi kertoo romaanin pohjana olevan kirjailijat omat vaiheet, mutta minä luin sitä mieluummin täysin fiktiivisenä kertomuksena. Olin aivan omissa maailmoissani kirjan kanssa, uppouduin siihen täysin. Moni asia jää teoksessa avoimeksi, mutta minusta sen ei kuulukaan paljastaa ihan kaikkea, eikä jokaista riviä ole tarkoituskaan ymmärtää. Kenties juuri se tietty salaperäisyys tekee teoksesta niin vetovoimaisen ja valloittavan. Uskon, että Ranskalainen testamentti on sellainen kirja, josta löytää jokaisella lukukerralla aina jotain uutta.
Minua kiinnosti myös kahden täysin erilaisen maan vastakkainasettelu. Ihastuttava, elämäniloinen ja lämmin Ranska, vastassaan karu, kylmä ja sotaisa Venäjä. Asetelma luo jännitteitä, jotka eivät purkaudu missään vaiheessa. Poika kamppailee näiden kahden maailman välillä ja yrittää löytää omaa paikkaansa. Se ei ole helppoa, etenkään jos ympäristö asettaa tiettyjä odotuksia ja paineita.
Jos minun täytyy sanoa kirjasta jotain negatiivista, niin huutomerkkejä ja kolmea pistettä löytyy tekstistä hieman turhan usein. Jos tällaista lukisi monta kirjaa peräkkäin, alkaisi se pikkuhiljaa ärsyttää. Kun jotain asiaa toistetaan liian usein, se menettää merkityksensä ja hohteensa.
Ranskalainen testamentti oli ensimmäinen Makinen teos, jonka luin, eikä se varmasti jää viimeiseksi. Ymmärsin tarttua tähän kirjaan ainoastaan muiden blogien ansioista. Olin lukenut monta hyvää arvostelua ja lukukokemusta teoksesta ja kun sen kauniit kannet osuivat silmiini divarissa, en voinut enää poistua ilman sitä. Te blogisisaret/veljet ette ole kehuneet tätä turhaan! Yksi parhaista lukemistani kirjoista, rakkautta ensimmäisestä sivusta lähtien.
Kuulostaa hyvin kiehtovalta kirjalta. Täytyy laittaa lukulistalle :)
VastaaPoistaSuosittelen, teki ainakin minuun vaikutuksen! :) Tykkäsin kaikesta tuosta ristiriidasta ja epäselvyydestä.
PoistaHienoa, että ihastuit kirjaan - ja heti ensilukemalta. Sain itse Ranskalaisen testamentin lahjaksi ystävältäni kymmenisen vuotta sitten, mutta silloin en oikein päässyt kirjaan sisälle. Annoin sille uuden mahdollisuuden reilu vuosi sitten ja nyt kirja näyttäytyi eri valossa. Ihastuin.
VastaaPoistaJoskus kannattaa antaa se toinen mahdollisuus... Kirja ei todellakaan ollut ahmittava, vaan sitä piti lukea rauhallisesti ja ajatuksella. Minullakin meinasi välillä karata juna raiteiltaan, mutta onneksi tajusin hidastaa tahtia ja pohdiskella enemmän. :)
PoistaKuulostaa hyvältä ja kiehtovalta kirjalta. Voisi lukea, jos jossain törmään.
VastaaPoistaPs. blogissani on sinulle jotain!
Minä ainakin tykkäsin tästä! Ja kiitos ihanasta post it -lappusesta. :)
PoistaMinun ja Makinen kirjojen suhdetta voi kuvata parhaiten sanoilla "it's complicated". Periaatteessa minun pitäisi rakastaa hänen kirjojaan ja joka kerta olen yhtä valmis rakastumaan niihin, mutta aina olen hyytynyt ennen kuin pääsen edes puoliväliin. Enkä yhtään ymmärrä miksi! Ehkä Ranskalainen testamentti voisi murtaa tämän kummallisen kirouksen yltäni, niin hienosti siitä kerrot!
VastaaPoistaMinunkin pitää lukea useampia Makinen kirjoja, jotta voin sitten kertoa lopullisen suhteeni niihin. Toivottavasti tämä ei ole vain alkuhuumaa! :)
Poista